Päivänsankarimme tänään - Miminkan K-pennut

Tänään onnittelemme Kaisaa hänen täyttäessään 6 vuotta. Lämpimät onnittelut saavat myös sisarukset eli Klarisa-sisko Turussa, Kassian-veli Tampereella ja Klavdei-veli Helsingissä!
Miminkan K-pentueen emo on meidän Julinka ja isä Susanssin Blue Babble Boy. Pentue on Julinkan ainoa, yrityksistä huolimatta lisää ei tullut, mutta näistä pennuista puolet eli Kaisa ja Laku ovat jatkaneet sukua.

IC Miminkan Klavdija 'Kaisa'

Miminkan Klarisa 'Lara'

Miminkan Klavdei 'Laku'

Miminkan Kassian 'Sumu'

Pikkuiset raitaturkit unten mailla maidon jälkeen, ikää on vajaa viikko. Silmät eivät ole vielä auenneet. Julinka oli hyvä emo, onnellisena hän imetti pienokaisiaan, nuoli turkit ja hoiti vessa-asiat. Mutta kun emon velvollisuudet oli suoritettu, Julinka mielellään lähti lenkille lastenhuoneesta, seurustelemaan muitten kanssa.

Viikko on kulunut edellisestä, pennuilla jo silmät auki. Paitsi että kaksi nauttii vielä maitobaarin antimista silmät kiinni ja yksi on nukahtanut aterian jälkeen. Neljäs ipana haukottelee antaumuksella juuri ennen nukahtamista.

Pennut ovat nyt vähän vaille kolmeviikkoisia, ne on nostettu pois pesäkorista varmaankin lakananvaihdon ajaksi. Pennut leikkivät ja painivat sopuisasti ja emo vahtii silmä tarkkana.

Julinka imettää. En ole koskaan kenenkään muun kissaemon nähnyt imettävän tällaisessa asennosssa, eikä se Julinkallakaan ihan tavallinen ollut. Mutta asento kuvaa hyvin Julinkan rentoutta emona; asenne oli, että tässä me olemme, minä ja pentuni, tervetuloa katsomaan meitä, ihan kuka tahansa!

Pennut ovat neliviikkoisia. Noin viikon ajan ne ovat totutelleet muuhunkin ruokaan kuin emon maitoon. Tässä taitaa olla tarjolla keitettyä kalaa kermaviilikastikkeella, ja hyvin näkyy maistuvan.



Viisiviikkoiset pennut päiväunilla pehmopesässä. Jotenkin on käynyt niin, että yksi on pudonnut yli laidan, mutta mokoma pikkuseikka ei ollenkaan häiritse väsyneen unta.

Kaisa-tyttö noin seitsemän viikon ikäisenä.

Punaiset rusetit Prahassa

Jouluaattona tuli kuvatervehdys Prahan Prinsessalta Nadezjdalta ja hänen ystävältään Sylphidalta ja heidän emännältään. Joulun kunniaksi emäntä oli laittanut tytöille punaiset rusetit kaulaan ja saanut jopa napatuksi muutaman kuvankin tilanteeesta. Upeaa! Luulenpa, että jos yrittäisin samaa esim. Sisun ja Nöpön kanssa, tuloksena olisi kauhistus, paniikki ja näkymättömiin paenneet pojat!

Rusetit on saatu paikoilleen,valokuvaaminen voi alkaa! Nadezjda (oikealla) katselee kohtalaisen tyynenä jonnekin alaspäin, Sylphidan ilme kertoo selvääkin selvemmin, mitä hän ajattelee rusetista kissan kaulassa.

Nadezjda taitaa kuiskata jotain Sylphidan korvaan tai kenties hän antaa joulusuukon kaverin poskelle.

No niin, sessio on ohi, kuvat purkissa ja Nadezjda poistuu kuvasta. Sylphida taustalla tuumailee, että eihän tuo nyt niin kamalaa ollutkaan. Hopeinen turkki, vihreät silmät ja punainen rusetti on todella kaunis yhdistelmä!
ILOISTA TAPANINPÄIVÄÄ KAIKILLE!

On hauskaa tontuilla... Osa 2

Lattialla ei tapahdu yhtään mitään mainittavaa, sen sijaan minä tietokoneeni ääressä purskahdan hervottomaan nauruun, kun avaan sähköpostin ja näen siellä eräältä kasvatiltani - okei, kotiväeltä - tulleen joulutervehdyksen. Ja millaisen tervehdyksen! Kuvassa aivan meidän Sisun näköinen kisu kurkistaa punaisen tonttupuvun hupun alta, selässä on pienet siiventyngät! Mikäs tämä nyt oikein on? Onko se uusi ennen tuntematon tonttulaji, jolla on pienet siivet ja neljä jalkaa vai onko se viluinen pieni enkeli, jolla on tonttupuku lämmikkeenä.
No ei, sehän on pikku Ninni, Princess Nioradza, joka ihan vaan joulun kunniaksi sai päälleen tonttuisen enkelipuvun (tai siivillä varustetun tonttupuvun; voihan sattua, että tontunkin joskus täytyy vähäsen lentää ja silloin siivistä voi olla hyötyä). Ninni siis siinä poseeraa ja lähettää jouluterveisiä meille kaikille! Kiitos Ninni!
            

Ninni-kisun kuvan myötä toivotan kaikille lukijoille
HYVÄÄ JOULUA!

On hauskaa tontuilla, kun joulu on ovella... Osa 1

Kaikkihan me tiedämme, että tonttuja on olemassa. Ihan oikeasti on. Pohjoismaisen kansanuskomuksen mukaan tonttu on kääpiömäinen haltija, joka viihtyy asumusten tienoilla ja joka hyvin kohdeltuna edistää talon onnea ja hyvinvointia. Ihmiset ennen vanhaan uskoivat lujasti, että talon tärkeillä rakennuksilla oli oma tonttunsa; oli riihitonttu, saunatonttu, myllytonttu ja kotitonttu.
Kun kaikkia niitä kohteli hyvin, ne hoitivat oman osuutensa - ja päinvastoin.
Jos nyt kuitenkaan ei halua uskoa näihin pikkuisiin tonttuihin, uskottavaksi jää vähän isompia tonttuja.  Esimerkiksi joulutontut, nuo pukin reippaat apulaiset, jotka raatavat pitkin vuotta valmistaakseen ihmisille kaikki ne miljoonat lahjat, joita ihmiset toivovat saavansa jouluaattona, vaikka kaapit suorastaan pursuilevat rompetta  edellisten joulujen jäljiltä. Joulutonttuja voi nähdä iltaisin ennen joulua hiippailemassa ikkunoiden takana; niiden työtehtäviin kuuluu myös vakoileminen. Lahjoja tuodaan vain kilteille lapsille, tuhmat eivät saa mitään. Joulutonttuja näkyy runsaina esiintyminä juuri näihin aikoihin koulujen joulujuhlissa.
Sitten vielä on niitä oikein isoja tonttuja. Sellaisia tonttuja, jotka kaahaavat autoillaan ylinopeutta missä ja milloin vain, jotka heittelevät roskia ihan minne vain ja ylipäätään tekevät kaikenlaisia töllöntöitä ja tyhmyyksiä. Niitä tonttuja on tosi paljon, joka paikassa - niitä jokainen on nähnyt ympäristössään. (Nykysuomen sanakirja: tonttu 'yksinkertainen, tyhmä ihminen)

Meillä asuu kotitonttu. Yksitoista kuukautta se asuu kaapissa, josta se tulee ulos joulukuun alussa ja jonne se laitetaan takaisin viimeistään Nuutinpäivänä. Tänä vuonna se pikkuisen leikki Julinkan kanssa, joka otti päivänokosia  kiipelypuussa.
            

Julinka nukkuu kaikessa rauhassa mutta herää äkkiä johonkin ääneen: joku hiipii jossakin. Kuka?

Kummallista, ei näy ketään missään.

Paitsi... jaaha, kotitonttu on astunut ulos kaapistaan, taitaa olla joulu tulossa.

Mitä, aikooko se tulla tähän samaan petiin? Eihän tähän mahdu kuin yksi pieni kissa tai no, sanotaanko keskikokoinen.

Ai että jos ei kaksi mahdu, niin jonkun pitää lähteä! Ja mikäs tuolla lattialla vipeltää ja vinkuu?

Sinullako on ihan oma punainen jouluhiiri, jonka myös pitää päästä tähän nukkumaan?

No olkoon sitten niin! En nyt juuri kyllä viitsisi lähteä, kun Marjatta voi kohta tulla ja antaa vähän lounasta tai välipalaa. Ihan kiva, että kylkeni kelpaa teille pehmeäksi tyynyksi. Mutta mitä tuolla lattialla nyt tapahtuu?