Oikeaan elementtiin - emon johdolla jokeen!

Toukokuussa kaksi vuotta sitten  kävelin Aurajoen rantaa pitkin. Olin matkalla vierailulle tuttavan luo, ja kamera sattui olemaan mukana. Jossakin teatterisillan luona suuntasin matkani kadulle päin, ja mitä tulikaan kujalla vastaan! Sorsaemo ja yksitoista pikkusorsaa. Seurue oli matkalla joen rantaan.  Porukan kannoilla kulki pari rouvaa, jotka kertoivat emon suunnistaneen ensin Linnankadulle päin. Siellähän ei ole vettä, joten rouvat päättivät auttaa emoa sen verran että oikea suunta löytyisi. Kaivelin kiireesti kamerani esiin ja ryhdyin kuvaamaan tapahtumia. Tarkoitukseni oli tietenkin laittaa kuvat blogiin heti tapahtuman jälkeen, mutta siitä ei tullut mitään, kun kone ryhtyi lähes toimimattomaksi. Viime keväänä minulla oli kyllä uusi toimiva kone, mutta kun olen hidas hämäläinen (Z.Topelius Maamme-kirjassaan kertoo, että hämäläiset ovat hitaita), en ehtinyt enkä muistanutkaan sorsa-asioita, kun oli niitä kissanpentuja. Mutta nyt siis kuvasarja sorsaäidin ja hänen yhdentoista poikasensa jännittävästä matkasta sorsien oikeaan elementtiin, veteen.

Oikea suunta on löytynyt, ja emo varmaankin antaa jälkeläisilleen tiukan määräyksen pysytellä kannoilla. 

Pieni este matkalla - eiköhän siitä selvitä!

Välillä emo pysähtyy ja tutkii ympäristöä...

ottaa pääluvun ja ehkä rohkaisee pienokaisia jatkamaan.

Rannan pyörätiellä on syytä katsoa oikealle ja vasemmalle

...ja sitten mennäään, kaikki yhdessä

suoraan pensaikkoon. Lepohetki on varmasti paikallaan, mutta vielä on matkaa jäljellä.

Kaikkeen sitä pikkuiset sorsanpojat joutuvatkin, portaita alas, ja mitä sen jälkeen!

Tässä vaiheessa emo kertoo matkan lopullisen päämäärän mutta...

 sinne on vielä aika hyppäys - alaspäin. Emo varmaankin antaa tiukat ohjeet: jokaisen on tultava vuorollaan emon perässä, rannalle ei jäädä ruikuttamaan. Ihmisiä oli tässä vaiheessa jo aika paljon seuraamassa tilannetta. Kyllä oli todella ikimuistoinen kokemus nähdä, miten poikaset seurasivat emoaan veteen. Ensimmäinen epäröi hetken aikaa ennen kuin hyppäsi, mutta sen jälkeen muut hyppäsivät vuorollaan rohkeasti emon ja sisarusten luo.

Emo kannusti poikasiaan ja piti tarkkaa lukua jo veteen päässeistä.

Vielä puuttuu muutama...

ja vielä yksi.

Hetken aikaa emo ja poikaset vielä uiskentelivat rannan tuntumassa; ehkä emo varmisti, että kaikki ovat mukana.

Tiiviinä joukkona emon kyljessä lähdettiin uimaan joen yläjuoksun suuntaan. Katselijat rannalla varmaankin toivottivat pesueelle hyvää matkaa ja onnellista sorsanelämää, minä ainakin tein niin. Myöhemmin kesällä näin Halisten kosken tuntumassa ison joukon nuoria sorsia ja ajattelin, että ehkä siinä oli osa juuri tätä pesuetta, jonka vesillelähtöä olin saanut olla todistamassa.