Kuohuviiniä ja sammakoita

Viikonloppuna oli kissanäyttely Turun messukeskuksessa, ja siellä oli satojen muiden kissojen kera edustava joukko kotimaisia venäjänsinisiä ja yksi RUS-kaunotar Ruotsista. Oli tosi mukavaa nähdä kauniita kissoja ja tavata hyviä ystäviä!

Kissanäyttelyhän on kilpailu, jossa tavoitellaan titteleitä sekä mainetta ja kunniaa loppukilpailussa. Lauantaina meidän Julinkan sisko, Miminkan Julija, saavutti toiseksi korkeimman tittelin GIP:n eli Grand International Premior. Sen kunniaksi otettiin kuohuviiniä vielä sunnuntainakin (ulkona tietenkin, kun juhliminen sisällä on kielletty). Sitä paitsi sunnuntaina Julijan pojantytär Sani, Susanssin Your Sunshine, kaunis tyttö hänkin, valmistui championiksi sekä pääsi loppukilpailuun!

Kaisa ei tietenkään osallistunut näihin kisoihin, kun odottaa pentuja. Kyljet ovat jo selvästi pyöristyneet. Pennut ovat kuuden viikon ikäisinä noin kuuden cm:n mittaisia miniatyyrikissoja, jotka kaksinkertaistavat pituutensa kolmen seuraavan viikon aikana. Emon ruokahalu on nyt viime viikon kuluessa kasvanut selvästi entisestään.

Eilen lenkillä käydessäni poikkesin polun varrella olevalle vanhalle tekolammelle katsomaan, joko sammakot ovat saapuneet kutemaan. Olen nähnyt niitä siellä parina keväänä, kun olen osunut kohdalle oikeana päivänä. Ja olihan niitä - kymmeniä sammakoita köllötteli ruohottuneessa lammessa nauttien lämpimästä päivästä, kumppania katsastellen. Moni pari olikin jo löytänyt toisensa. Ja pellon poikki hyppeli lisää sammakoita lajitovereiden luokse. Seisoskelin puolisen tuntia katsellen kiehtovaa näytelmää ja harmitellen, ettei ollut kamera mukana. Tänään palasin lammelle kameran kanssa. Sammakoita oli näkyvissä paljon vähemmän kuin eilen, ja kun tulin lähemmäksi, sammakot sukelsivat välittömästi näkymättömiin. Syy pakenemiseen oli varmaankin varis, joka lammea lähestyessäni lensi pois sammakko nokassaan. Vihollisen iskun jälkeen sammakot olivat varuillaan ja sukelsivat heti, kun havaitsivat minun vähäisimmänkin liikkeeni. Valokuvasaaliini jäi aika vaatimattomaksi, mutta yksi rohkelikko sentään pysytteli sinnikkäästi paikoillaan, kun lähestyin, ja sain siitä muutaman valokuvan. Aion palata lammelle huomennakin kameran kanssa; jospa ne huomenna taas olisivat rohkeampia.

Vähän vanhaa ja jotakin uutta

Melkein kokonainen vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Loppukeväällä ilmaantui ikivanhaan koneeseeni pientä toimintahäiriötä, ja uuden koneen hankkiminen taas oli pitkällinen prosessi, joten päivitykset sitten jäivät...

Pakko on kuitenkin nyt laittaa tämä viime kesäinen Esa-pupun kuva. Esahan ilmaantui mökin pihaan samana päivänä, kun saavuimme kimpsuinemme kampsuinemme. Kyllä se oli vieraillut pihalla muutaman kerran aikaisemmin kesällä, sen huomasi salaattimaasta. Meidän vierailumme aikana se ei kuitenkaan tullut toista kertaa, joten onneksi sain napatuksi siitä muutaman kuvan.

En ole koskaan ennen nähnyt metsäjänistä näin läheltä enkä siis tiedä, kuinka paksu sen kuuluu olla. Mutta tämä jänis näytti saman paksuiselta kuin kissaemo tiineytensä viimeisellä viikolla. Ettei vaan Esa olisikin Elisa, joka pihalta poistuttuaan meni synnyttämään pikkuisensa jonnekin metsän siimekseen. Esahan sai nimensä vain ja ainoastaan sillä perusteella, että kun se toissa kesänä ilmaantui mökin pihalle, sattui olemaan Esan päivä. Nimen valitsemiseen ei vaikuttanut millään lailla sen sukupuoli, emmehän me sitä päässeet tutkimaan. Ehkäpä ensi kesänä on jo Esan - anteeksi, Elisan lapsia ja lapsenlapsia jakamassa salaattimaamme antimia.

Kissarintamalle kuuluu hyvää. Talven aikana kissat ovat nukkuneet lähes talviunta eli siis aamusta iltaan ja illasta aamuun. No tietysti aamiaiselle, välipalalle, lounaalle, välipalalle jne. ovat juuri ja juuri jaksaneet herätä. Julinka voi suorastaan paksusti ja on joutunut ankaralle dieetille, Nöpö kyllä osaa huolehtia linjoistaan, samoin Kaisa.

Syksyn aikana Kaisa kävi kolme kertaa näyttelyssä - yksi kerroista oli ihan Uppsalassa asti - ja valmistui International Championiksi (IC). Saman tittelin sai serkkupoika Nallukka eli Miminkan Leonid, joka oli myös vuoden paras venäjänsininen siitosuros. Onnittelut Nallukalle!

Kaisa pääsi maaliskuun alussa uudelleen Ruotsiin, Tukholmaan, jossa valittu prinssi oli odotellut häntä jo kolme kuukautta. Treffit oli sovittu joulukuun alkuun, mutta Kaisallepa ei tullutkaan juoksua vaan talviuni. Sen loputtua lähdettiin matkaan. Tapaaminen oli molemmille mieluinen, ja vajaan kahden päivän yhteinen aika hyödynnettiin kaikin tavoin. Pentuja odotellaan syntyviksi vajaan neljän viikon kuluttua.