Pennut ovat nyt kaksiviikkoisia. Ensimmäinen viikko meni syödessä ja nukkuessa, mutta kun toisen viikon alussa molempien silmät aukesivat ja korvatkin, elämä pentukorissa sai uusia muotoja. Nyt ipanat katselevat ympärilleen suunnistaessaan nisälle tai sieltä pois. Ne kiipeilevät määrätietoisesti emon selän päälle tai taakse nukkumaan. Kun pentu pääsee ihmishoitajan kämmenelle, se katselee uteliaana ympärilleen, tyttö hiljaa ihmetellen, poika päästellen hätääntyneitä ääniä. Myöhään illalla ne ovat kissaeläinten tapaan erittäin virkeitä. Kun niille menee juttelemaan korin reunalle, ne katsovat ja kuuntelevat tarkasti, mitä niille puhutaan ikään kuin yrittäisivat kaikin voimin ymmärtää muutakin kuin emon puhumaa kieltä.
Ottaessani näitä kuvia laitoin ipanat sängylle, aluksi yhden kerrallaan. Mutta eiväthä ne paikallaan pysy - ei puhettakaan. Päättäväisin vaikkakin horjuvin askelin suunnisti poika (kuvat alla) poispäin kamerasta. Sisko vuorostaan lähti taapertamaan kohti kameraa. Yhteiskuvaa otettaessa piti olla nopea, että sai ikuistetuksi edes jonkinlaisen tuokion. Viikon kuluttua jompi kumpi jo varmaankin kiipeää korin reunan yli tutkimaan lähemmin ympäristöään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti