Kesänviettoa maalla

Viime kesänä kissat ja minä emme päässeet ollenkaan mökille, kun olivat ne pikkuiset ipanat täällä kasvamassa. Silloin oli ihanaa mökkisäätä riittämiin, hellettä ym. Tänä kesänä hellettä ei näkynyt ei kuulunut, mutta lähdimme kuitenkin kesäkuun puolivälissä matkaan. Kolme kissaa mahtui mukaan, Kaisa jäi sovinnolla Ullan hemmoteltavaksi. Auto oli pakattu täpösen täyteen, tarkoitus oli viipyä mökillä juhannuksen yli. Kissat viihtyivät mainiosti; Nöpölle ja Julinkalle paikka oli tuttu ennestään, ja Sisu tutustui ympäristöönsä tuota pikaa. Erityisen viihdyttävää Sisun mielestä oli juosta portaita ylös alas, kas kun meillä kotona ei ole sellaisia. Tuvan ison ikkunan takana oli lintulauta, jolla vieraili kaikenlaisia pikkuisia lintuja ynnä kolme oravaa. Kissojen mielipuuhaa oli vahtia elukoitten vierailuja laudalla, elukat taas eivät olleet moksiskaaan lasin takana vaanivista pedoista. Pihalla käyskenteli nuori metsäjänis, Kimmo, joka todennäköisesti on sukua edellisvuosien Esalle/Elisalle.
Niin, sää ei suosinut tätä mökkilomaa. Aika monena päivänä satoi. Jos ei satanut, oli koleaa ja tuulista vaikka aurinko paistoi. Järven vesi oli 17-asteista, ei puhettakaan uimisesta. Sauvakävelylenkille sentään pääsi. Jonkin verran myös valokuvailin alkukesän kasveja. Mutta kivaa oli, kyllä mökkiolot aina kaupungin voittaa, ainakin parin viikon ajan. Ja onhan tässä kesää vielä jäljellä. Jos oikea kesäsää sattuu kohdalle, otamme vierailun uusiksi!

Nöpö ottaa rennosti, satoi tai paistoi.

Julinka mielipuuhassaan, lepäilemässä korituolissa. Suu on pikkuisen auki, en nyt muista, haukotusko sieltä tuli vai valitus siitä, että nälkäiselle kissalle ei anneta ruokaa.

Sisu tarkkana, ikkunan takana tapahtuu jotain.

Sekä mummu että Sisu vahtivat taas kerran liikennettä ikkunan takana.

Kyllä näinkin voi istua - tyhjän päällä.

Jaaha, orava on tullut katsomaan, löytyisikö laudalta jotain naposteltavaa. Ehkä kävynsiemenet ovat alkaneet kyllästyttää!

Tällä tupsukorvalla taitaa olla dementia, kun päälle on unohtunut talviturkki. Vai onko oravankin mielestä niin kylmä, ettei talvikamppeista ole syytä vielä luopua?

Tupsukorva kipaisi laudalta lähimmän puun oksalle ja nauroi sieltä minulle ihan päin naamaa.

Kimmo-pupu pihalla puputtamassa ruohoa.

Vihervarpunen istuskeli männyntaimen latvassa.

Järveltä kuuluu usein kuikan huuto. Tässäkö huutaja? Eräänä suht. lämpimänä päivänä me mökkiasukkaat (poisluettuna kissat) istuimme laiturilla ja mitä näimmekään! Rannan puiden suojassa paikalle uiskenteli vesilintuemo, jolla oli komea takatukka ja kaksitoista pientä poikasta mukanaan. Rauhassa ne ohittivat laiturin ihan läheltä ja jatkoivat matkaansa; osa pienistä kiipesi emon selkään. Kamerani oli mökissä. Sen jälkeen se oli aina mukanani mennessäni laiturille, mutta lintuperhettä ei näkynyt toista kertaa.

Kissan käpäliä löytyy mökistä täysi tusina, mutta nämä kissankäpälät bongasimme eräänä päivänä tien poskesta.

Vanamot kukkivat alkukesällä ja tuoksuvat ihanasti.

Suopursun kukat ovat kauniita ja tuoksuvat myös - eivät kuitenkaan yhtä ihanasti kuin vanamot.

Lopuksi ehdoton suosikkini kaikkien ihanien kesäkukkien joukossa - juhannusruusu.