Sadepäivän viettoa

Pikkukissat ovat taas oppineet paljon uutta: miten istutaan hiljaa paikallaan kun leikataan kynsiä, miten käydään vessassa isoilla asioilla, miten syödään melkein kaikenlaisia ruokia, miten päästään kiipeilytelineen kolmannelle tasolle - ja myös miten sieltä päästään alas paitsi putoamalla päistikkaa alas pehmeille tyynyille. Nyt ne pääsevät kiipeämään myös lipaston päälle, sieltä emännän sängylle ja sieltä voikin mukavasti hypätä lattialla makailevan äitikissan päälle tai suoraan kiipeilytelineen toiselle tasolle. Ja kaikki tämä liike tapahtuu melkoisella vauhdilla!

Lauantaiaamu ja sunnuntaipäivä melkein kokonaan olivat melko pimeitä ja sateisia. Pennut kyllä jaksoivat painia ja mellastaa mielin määrin, ja sitä touhua en yritäkään valokuvata. Mutta kun ne asettuvat ruokailun jälkeen nukkumaan, silloin otan kameran esiin ja ikuistan noita nukkuvia ihanuuksia ja niiden emoa.


Raitaturkit ruokalevolla emon kanssa



Edelleen ruokalevolla, vasemmalta oikealle pieni tyttö, iso poika, iso tyttö ja pieni poika




 

Iso tyttö, iso poika ja pikku tyttö heräsivät päiväunilta. Taustalla näkyy panda-käsinuken pää; pikku poika siellä vielä vetelee hirsiä nojaten pandan takapäähän



Iso poika oli ensimmäinen, joka  kiipesi sänkyyn, ja tässä sitä nyt sitten ollaan niin polleata poikaa että...



Viltillä löhöily jatkui sunnuntaina. Kaisa hoiteli äidinvelvollisuuksiaan ja ryhtyi pesemään lapsiaan. Vuorossa on pikku tyttö, pikku poika nukkuu etualalla



Kun pikkusisko on pesussa, isosisko (oik.) on sikeässä unessa, samoin iso poika.



Kaisan valtaisa haukotus osoittaa, että lastenhoito käy joskus voimille.

  


Joka päivä vekarat punnitaan. Tässä iso poika esittelee  sunnuntaipäivän tulosta; hän on porukan painavin.



Iso tyttö ei jää veljestä paljonkaan jälkeen ja häntä vähäsen naurattaa: eihän tässä nyt mitään kilpailua ole!



Pikku tyttö on porukan kolmas, tänään  ei vielä kuuttasataa grammaa, mutta ehkä jo huomenna. Pikku poika ei halunnut osallistua tähän kilpailuun, hän vielä kasvattaa lihaksiaan ennenkuin esittelee painoaan julkisesti.

 

Helleviikollakin oppii uutta

 Kulunut helteinen viikko on ollut pikkukissoille oppimisen aikaa. Viime sunnuntaina tarjoilin niille ensimmäistä kertaa kiinteätä ruokaa, kermaviilillä maustettua keitettyä seitä. Iso tyttö ja pieni poika ymmärsivät heti hyvän päälle, kaksi muuta hädin tuskin maistoivat. Mutta siitä se alkoi, ja nyt kaikki neljä kipittävät lautasen luo ja aloittavat syömisen ilman suurempia mutinoita, oli tarjolla sitten kanaa, kalaa tai jauhelihaa. Tietysti lämmin emonmaito jälkiruuaksi kruunaa aterian, mutta sitä ennen leikitään ja juostaan ja painitaan. Muutamat lelut ovat jo alkaneet kiinnostaa, mm. valeriaanalla höystetty punavalkoraidallinen kangastetra. Se ei ole ollenkaan pelottava niin kuin on iso harmaa rottalelu. Parin päivän ajan ipanat ovat myös harjoitelleet kiipelyä kiipeilypuun alimmalle tasolle, joka on noin 25 cm: korkeudella lattiasta. Kaisa-emo on varmaankin tyytyväinen (minä myös), kun ipanat ovat oppineet käymään hiekkalaatikolla ihan asialla eikä vain leikkimässä ja syömässä hiekkaa. Pisut ovat tulleet siihen jo monta päivää, isoa asiaa ei vielä näkynyt mutta eiköhän niitäkin ala tulla, kun ruoka maistuu 3-4 kertaa päivässä.


 

Kaisa-äiti, pikku poika ja mielenkiintoinen uusi lelu



perhepotretti



 

pikku tyttö - little girl



iso poika - big boy

iso tyttö - big girl

pikku poika - little

Muuttopäivä

Tänään iltapäivällä pennut päättivät lähteä pois syntymäpesästään. Monena päivänähän reunan yli oli jo kurkisteltu uteliaina. Olin toki ennakoinut tapahtumaa ja asetellut lattialle korin ympärille pehmeitä tyynyjä, jotta pudotus reunalta alas olisi lyhyt ja pehmeä. Myös kissojen oman pikku sohvan asettelin hollille kulmittain korin nurkan kanssa. Ja sitä reittiä pikku poika pingersi itsensä sohvalle ja käpertyi sinne nukkumaan. Laitoin sille kuumavesipullon lämmikkeeksi, ja Kaisakin tuli siihen pikkuisen turvaksi. Hetken kuluttua iso poika kiipesi korista samaa reittiä sohvalle. Tutkittuaan lähiympäristön se päätti ottaa pienet nokoset sohvan selkämyksellä. Tytöt olivat kahdestaan korissa eiväkä ensin huomanneet muitten lähtöä. Ne painivat siellä kaikessa rauhassa ja purivat toisiaan, mistä vain kiinni saivat. Kolmeviikkoisten ikenissä on vasta pienet hampaiden alut eikä pureminen vielä satu. Kerroin tytöille, että muut jo muuttivat, menkääpä perässä. Jonkin ajan kuluttua iso tyttö lähti kiipeämään muiden luo eikä aikaakaan, kun pikku tyttö seurasi siskoa. Nyt on pentukori tyhjä, ja kokemuksesta tiedän, ettei tämä pentue palaa sinne kuin ihan satunnaisesti käymään.

Valokuvaussessio I

Keskiviikkona pennut täyttivät kolme viikkoa, minkä kunniaksi ne pääsivät vaaleansiniselle viltille kuvattavaksi, yksi kerrallaan. Nämä pennut ovat edelleen kovia kiljumaan, kun ne ottaa käteen, mutta päästessään viltille mönkimään ne ovatkin ihan hiirenhiljaa. Tietysti niitä pelottaa, ja senpä vuoksi ne liikkuvatkin aika lailla vatsa vilttiä viistäen. Ja kun mitään avunhuutoja ei kuulu, Kaisa malttaa lähteä jaloittelemaan ja syömään eikä häiritse valokuvausta.
Valitsin jokaisesta pennusta kaksi kuvaa. Ensinnä poseeraa pieni tyttö, sitten pieni poika, sitten iso tyttö ja viimeisenä iso poika. Tarkoitus on ottaa myös ryhmäkuva nelikosta - ja miten hienoa olisikaan jos siihen saisi vielä Kaisa-äidinkin mukaan.

 

Valokuvaussessio II

Kun yksittäiskuvat oli otettu, piti kvartetista otettaman ryhmäkuva. Nostelen ipanat viltille ja yritän asetella niitä kauniisti nassut kameraan päin. Turha toivo! Ne hyörivät ja pyörivät siinä tohkeissaan, ja pikkupoika lähtee suunnistamaan sängyn toiselle laidalle. Kaisa on palannut koriin ja katselee sieltä silmä tarkkana jälkeläistensä touhuja kuristen huolekkaana kotiinpaluuohjeita. Kaksi ipanaa lähteekin tulemaan äiskän luo ja toinen nousee korin reunaa vasten. Kaisa on jo tarttumassa sitä niskasta kiinni kun huomaa, että kauempana on vielä kaksi muuta. Se loikkaa niiden luo ja nappaa isompaa niskasta auttaakseen sen turvaan. Siinä vaiheessa toinen koriin palaajista, iso poika, muuttaakin mielensä ja lähtee pikku pojan perään, joka viipottaa poispäin. Kaisa yrittää saada parempaa otetta ja kiskoo pentua korin suuntaan, mutta ote irtoaa. Pikkupojasta näkyy enää vain häntä, mutta isompi kääntyy ja lähtee siskojen perään. Kaisa ei tiedä, mitä tehdä.
Lopulta minä nostan kaikki neljä takaisin pentukoriin, minähän ne sieltä poiskin otin valokuvausta varten. Ryhmäkuva otetaan ensi kerralla, ihan varmasti!