Kärpänen ilmatilassamme!

Aamulla lueskelin Hesaria ja Turkkaria (= Hesarin nyt kaikki tietävät, Turkkari on paikallinen aviisi) aamukahvini lisukkeeksi. Sisu avusti tapansa mukaan hääräämällä edestakaisin lehteni päällä. Nostin pöydän reunalle hänen raksukipponsa, johon hän heti keskittyikin. Julinka näki ja kuuli kauempaa, että joku rouskuttelee jossakin raksuja, jotka häneltä itseltään ovat allergian vuoksi kiellettyjä. Ja mitä tapahtui? Vaivihkaa  kissarouva hiippaili tuolin kautta pöydän toiselle puolelle - ja voi sentään hänen kaihoavaa katsettaan.

 Julinka on toiselta nimeltään Pohjattoman Yritteliäs; hetkessä hän oli työntämässä kuonoaan kuppiin saadakseen kaapatuksi edes muutaman herkkupalan, ennen kuin hänet nostetaan saunaan lukkojen taakse.

Sadepilvet puuttuivat kokonaan tänään Turun taivaalta, minne olivatkaan ajelehtineet! Sen kunniaksi lähdin polkupyörällä taittamaan taivalta (viisi kilometriä) Julijan, Killin ja Nallukan luo. Heidän emäntänsä on matkoilla, ja minä olen nyt  trion catsitter. Kissat olivat ovella vastassa, heillä oli kova nälkä. Ruokittuani katit istahdin sohvaan aikomuksenani seurustella heidän kanssaan. Pojat hävisivät jonnekin, Julija loikkasi seurakseni tuolin selkänojalle. Mutta seurustelusta ei puhettakaan, rouva ryhtyi tuijottamaan jonnekin - tai jotakin. Kas, siellä jossakin pörräsi joku. Ampiainenko?

"Nyt apuun, pojat! Porukalla kimppuun, oli se mikä tahansa!"

          Killi kiinnostuu hankkeesta, katselee rauhallisesti ympärilleen...

        vaihtaa paikkaa eteisen nurkasta pöydän alle. "Ei täällä mitään näy vaikka ääni kyllä kuuluu!"

Nallukka päivystää parvekkeella. "Okei, tarkistan tämän alueen!"

Julija on bongannut siivekkään ja liitänyt sen perässä kylpyhuoneeseen. Minä menen uteliaisuuttani katsomaan mahdollista saalista. Jos se on ampiainen, se saa kyydin ulos minun toimestani. Mutta pörisijä ei ole ampiainen vaan hervottoman iso kärpänen.

Kissojen kiipeilypuun kolossa asuva kesy ilves (Lynx lynx) on havahtunut toimintaan. "Hei haloo, täällä ei näy yhtään mitään syötävää!"

Kärpäsjahdin lopuksi saalis lensi ihan omatoimisesti ja huomattavan vikkelästi ulos vapauteen. Nallukka totesi filosofisesti äidille ja veljelle: "No ei yhdessä kärpäsessä nyt niin kovin paljon syötävää kolmelle olisi ollutkaan."