Lomasää... osa 2. Pupuja, oravia ja tietenkin kissoja

 Hellettä on siis riittänyt ja näyttäisi riittävän edelleen - nyt kun kissat ja minä emme ole maalla järven rannalla. Kävin viime viikolla nauttimassa pientä kaupungin asukkailleen tarjoamaa viihdykettä/liikuntaa tuossa läheisellä mattojenpesupaikalla eli pesin pari pienen pientä mattoa. Enempää en jaksanut, oli niin kuuma! Niinpä niin, ennen vanhaan  matot pestiin järven tai meren rannan laiturilla, nykyään semmoinen ei tule kuuloonkaan. Onneksi kaupunki on rakennellut vesijohdot ja muut tarvittavat osat johonkin rauhalliseen paikkaan, jotta naiset ja miehet (sic!) edelleenkin saavat nauttia tästä sukupolvien ihanasta kesäisestä harrastuksesta!

Mutta nyt pupuihin ja oraviin. Niitä siis asustelee siellä Verkkoniemen mökin pihapiirissä ilahduttavan paljon. Muutama vuosi takaperin pihan salaattimaan antimia nautiskelemaan ilmestyi ensimmäinen pienen pieni metsäjäniksen poikanen, jolle annoimme nimen Esa. Joka vuosi joku reipas pikku pupujussi ja isompikin vierailee pihassa katsastamassa rehutilannetta - ovat takuulla Esan jälkeläisiä ainakin rohkeudesta päätellen. Minä satuin näkemään siellä sateen seassa kaksi ihan pikkuista pupun poikasta tai sitten saman pupusen kaksi kertaa, mutta kamera ei sattunut olemaan käsillä kummallakaan kerralla. Hieman isomman jänön huomasin eräänä päivänä pihakalliolla istuksimassa, ja siitä sain napattua muutaman kuvan ennen kuin se katsoi parhaaksi poistua puun taakse ja sieltä metsään.

Myös oravat ovat pysyviä seuralaisia mökillä. Niillä varmaankin on pesät ihan lähipuissa, ja miksi ei olisi, kun vanhat puut ovat täynnä käpyjä ja mökin emännän lintulaudalta löytyy jos minkälaista herkkua. Ei ole kurren suu tuohesta, kun tarjolla on pähkinöitä ja herkullisia siemeniä. Viime vuonna kuvasin pariakin oravarouvaa, jotka odottivat perheenlisäystä. Nyt kameran linssi tavoitti useita nuoria oravia. Hurmaavia tupsukorvia kerta kaikkiaan - ja miten hauskan näköinen onkaan oravan profiili, kun on tottunut katselemaan enemmänkin noita venäjänsinisen profiileja.

Kissat, siis Julinka ja Sisu, eivät tällä kerralla halunneet ulos juuri ollenkaan. Nöpöhän ei halua mökillä pihalle milloinkaan. Kun Julinka nuorena kissaneitona sai valjaat päälleen, hän lähti intoa puhkuen ulos. Sidoin fleksin puuhun ja otin kissasta valokuvia metsä ja sammaleinen kallio taustana. Mutta silloin ei satanutkaan vettä niin kuin nyt. Tällä kerralla kuvia otettiin vain sisätiloissa. Tässä lajissa, siis valokuvamallina, Nöpö oikein kunnostautui. Bravo, Nöpö!

 

Nöpö, Nöpö, Julinka ja Sisu: kissat jotka eivät upeissa turkiksissaankaan halunneet mennä ulos Suomen kesäsään armottomiin kouriin vaan hyvällä omallatunnolla nauttivat mökkielämästä lämpimissä sisätiloissa.