Syömiseen ja nukkumiseen kuluu edelleenkin enin osa ajasta, mutta valveillaoloaika on selvästi pidentynyt. Viikon puolivälissä Kaisa päätti, että on muuton aika. Uusi pienempi pesä oli varattuna vanhan korin viereen. Mutta Kaisapa kantoikin pari kolme kertaa tyttöpennun emännän sänkyyn, josta se palautettiin välittömästi takaisin koriin. Lopulta Kaisa uskoi, että varapeti on parempi vaihtoehto. Sieltä ipanat nyt karkailevat ihan itse lähiympäristöön; ne eivät vaan ehdi kovin kauas, kun tarkka emo nappaa niskasta kiinni ja kantaa karkulaisen takaisin pesään.
Pentujen motoriikka on kehittynyt kovasti. Kävely on tullut varmemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Pehmeällä alustalla ei ole ihan helppoa taittaa taivalta, ja välillä pentu muksahtaakin istumaan tai kellahtaa kyljelleen. Mutta siitä ylös vaan ja eteenpäin!
Pennut ovat oppineet kiipeilemaan. Siinä hyvänä apuna ovat mahtavat kynnet, joita pentu ei vielä osaa vetää piiloon. Sisarukset myös painivat keskenään. Katsojaa hirvittää, kun tassu terävine kynsineen läpsäistään suoraan toisen naamaan. Omien tassujen nuoleminen kuuluu myös uusien asioitten listalle. Välillä emon turkkikin saa pikkuisen pesun tai veljen poski, kuten alimmasta kuvasta nähdään.
Pennut suhtautuvat hyvin luottavaisesti ihmisiin. Kämmenellä ne nököttävät pitkiä aikoja ja katselevat ympärilleen. Kaisa-äiti huolestuu joka kerta, kun pienokainen viipyy liian kauan poissa - lapsi täytyy palauttaa emon huomaan, niin mukavaa kuin sen kanssa onkin seurustella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti