maanantai 4. tammikuuta 2010

Kesämuistoja pakkasen paukkuessa


Valkoisten hankien keskellä, pakkasen paukkuessa nurkissa, on juuri oikea aika muistella viime kesää. Lämmin kesäaika on kissoista ihanaa; voi olla parvekkeella mielin määrin, vaikka koko yön, kuunnella yön ääniä ja pyydystää parvekkeelle eksyviä pikku ötököitä. Ja yksi kesän kohokohtia on loma mökillä. Siellä äänet ja tuoksut, koko ympäröivä luonto on jotain vallan muuta kuin kaupunkilähiön parveke (vaikka se melkein metsässä onkin).



Tässä Julinka-äiti on kävelyllä tutulla polulla. Kun katselee tarkasti ympärilleen ja myös kuuntelee korvat herkkinä, voi havaita melkein mitä vain. Julinka yleensä viis veisaa muusta kuin ruohosta, joka maistuu, ah, niin makoisalta!










Toissa kesänä pikku Kaisa oli vielä niin pieni ruippana, että valjaita ei voinut käyttää - olivat aivan liian isot pikkuiselle. Viime kesänä valjaat jo pysyivät päällä, mutta tyttö ei ollut niihin ensin kovin ihastunut. Pienen totuttelun jälkeen ne kuitenkin unohtuivat, kun uusi maailma houkutteli tytön tutkimusmatkalle!







No antaa olla sitten, ei kun menoksi!


Ja mitä kaikkea uskomatonta mökin pihalla, rannassa ja lähimetsässä voikaan nähdä!

Kissa lähtee tutkimusmatkalle, joka kestää tunnin, kaksikin. Kas kun kaikki pitää tutkia tarkkaan, kuulostella, haistella ja maistella - ja sitten ihmetellä. Voi sitten kertoa kaikesta jännittävästä Nöpö-vaarillekin, joka mieluummin makailee verannan korituolissa kuin juoksentelee pitkin metsäpolkuja.





Eräänä päivänä mökin emäntä, hänen tyttärensä sekä kissojen emäntäpiika eivät olleet uskoa silmiään. Pihassa istuskeli hyvin tuttavallisen oloisesti pieni metsäjäniksen poikanen, joka ilmestymispäivänsä kunniaksi ristittiin Esaksi. Se oli ulkoiselta olemukseltaan kuin pieni pehmolelu mutta käyttäytyi kuin kissa: se venytteli itseään eteenpäin ja taaksepäin, se rapsutteli korviaan, nuoli turkkiaan ja käpäliään.

Ensin se istui vähän kauempana ja maisteli pihan ruohoja.

Mutta sitten se loikki rohkeasti salaattimaan reunalle, kohosi takajaloilleen ja tutkaili näkymää: -Mitäs täällä onkaan?Taidanpa maistaa tästä ihan vähän.









Sitten pupu loikkasi keskelle salaattimaata ja totesi varmaan itsekseen: Tästä kyllä riittää koko suvulle, pitääpä pistää sana kiertämään!



Sukua ei näkynyt, mutta emäntä, tytär ja emäntäpiika päättivät, että pupu syököön rauhassa, kyllä siitä riittää salaattia pupun lisäksi kaksijalkaisille, jotka voivat sitten kylvää lisää salaattia kasvamaan, kun kaikki on syöty!






























Monta kertaa päivässä Esa-pupu kävi syömässä salaattia. Välillä se haukkasi tilliäkin, ihan vaan vaihtelun vuoksi, mutta kyllä salaatti maistui paremmalta. Eikä Esaa ollenkaan häirinnyt, vaikka emäntäpiian kamera räpsyi hartaasti. Esa söi vatsan täyteen, venytteli, istuskeli sitten hetken aikaa pihakalliolla ja loikki metsän suojaan ettosille. Sieltä se sitten palasi takaisin salaattimaalle, kun nälkä yllätti.


Kissat saivat tutustua Esa-pupuun vain ikkunasta katsellen.


Eräänä aamuna odotti yllätys mökin verannalla. Oravaäiti oli tuonut kaikki seitsemän lastaan tutustumaan suureen maailmaan. Perhe asusti jossakin mökin kattohirsien alla; sieltä kuului melkoista rapinaa aina varhain aamulla. Sitten äiti varmaankin päätti, että on aika muuttaa uuteen asuntoon. Ja niin sitä lähdettiin läheiseen metsään. Mutta ensin siis tutkittiin veranta!



Untuvainen lokinpoikanen uiskenteli rohkeasti lahdella. Hyvä oli uiskennella, kun lokkiemo nökötti vähän matkan päässä tolpan nenässä ja vahti silmä tarkkana jälkeläisen touhuja. Jos vaara uhkasi, emo oli valmiina puolustamaan pienoistaan vahvalla nokallaan ja lujilla siiveniskuilla.

Rantakivellä keikkui västäräkki ja esitteli saaliikseen saamaansa hyönteistä.


Kyllä luonto on täynnä ihmeitä, tuumii pieni kissa kävelyretkellään.



















































































































































































































Ei kommentteja: